Hoivamatkailu

Villieläimiä kasvatetaan ja jalostetaan villieläintiloilla trofeemetsästyksen tarpeisiin. Myös pennuilla ja nuorilla yksilöillä tehdään bisnestä hoivamatkailun keinoin. Kun jälkeläiset otetaan emoilta pois pian syntymän jälkeen, saadaan naaraat paitsi nopeasti uuteen kiimaan, myös lisätuloja vapaaehtoisohjelmien ja erilaisten hoivamatkojen muodossa, joissa pääsee hoitamaan muun muassa orpoja leijonanpentuja.

Kuva: Ian Michler

Villieläimelle luonnotonta läheisyyttä. Kuva: Ian Michler

Walking with lions

 

Hoivamatkoja myydään vapaaehtoistyöstä kiinnostuneiden lisäksi myös perheille opettavaisina retkinä muun lomaohjelman oheen. Sillä aikaa kun vanhemmat metsästävät, lapset voivat hoitaa ja hyväillä villieläinten pentuja tai kävellä niiden kanssa.

Eläimille tämä on erittäin stressaavaa ja täysin luonnotonta.
Nuorukaisiksi kasvaneet ja jo ikävästi purevat ja raapivat leijonat kelpaavat Walk with Lions –safareille. Safareilla kävelysauvaan ehdollistetut nuoret leijonat seuraavat turisteja, joilla on mahdollisuus kuvauttaa itsensä vapaana olevien leijonien keskellä. Kun leijonat varttuvat ja alkavat olla todellinen uhka ihmiselle, ne siirtyvät tai myydään metsästystiloille.

Walk with Lions. Kuva: Ian Michler

Kävelyä leijonien kanssa. Kuva: Ian Michler

Vapaaehtoisohjelma – kaupankäyntiä hyväuskoisista ihmisistä

 

Vapaaehtoisohjelmat villieläintiloilla erilaisissa projekteissa tulevat yhä suosituimmiksi erityisesti nuorten aikuisten kohdalla. Kaikista vapaaehtoisista 95% ovat ulkomaalaisia. Turisteille ja vapaaehtoisille väitetään usein, että tila osallistuu luonnonsuojeluohjelmaan ja että pennut palautetaan luontoon. He kuvittelevat tekevänsä laillisen panoksen leijonan säilyttämisen eteen Etelä-Afrikassa, kun tosiasiassa tällaisilla tiloilla ja kasvatusfarmeilla ei ole suojeluarvoa lainkaan.

On tavallista, että eläimet ovat syntyneet vankeudessa, eikä geneettisesti manipuloituja ja ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa olleen eläimen luontoon päästäminen ole lajisuojelullisesta näkökulmasta perusteltua. Tilat ja niin sanotut sanctuaryt jotka oikeasti osallistuvat luonnonsuojeluun, eivät päästä ihmisiä vuorovaikutukseen eläinten kanssa, tuota tilalla pentuja tai myy eläimiä eteenpäin.

On olemassa muutama perussääntö, jotka kannattaa pitää mielessä kun valitsee vapaaehtoistyökohdetta eläinten parissa.

Ensinnäkin, jos joutuu maksamaan enemmän rahaa kuin omat elinkustannukset ovat, kyseessä ei ole vapaaehtoistyö.

Toiseksi, jos osa työstä on vuorovaikutusta eläinten kanssa tai tapahtuu niiden tiloissa, kyseessä ei ole turvapaikka (sanctuary), eikä se osallistu suojeluohjelmaan.

Millään yksityisellä leijonafarmilla Etelä-Afrikassa ei ole käynnissä todellista leijonansuojeluohjelmaa.

Viimeiseksi on hyvä muistaa, että vankeudessa kasvatettuja eläimiä ei voi päästää asuttamaan luonnonvaraisia alueita, koska nämä eläimet ovat leimautuneita ihmisiin ja ovat geneettisesti saastuneita.

Trofee-leijonat. Kuva: Ian Michler

Luonnoton kokoonpano leijonapentueita. Kuva: Ian Michler