Mitä voit tehdä?

Tavallisimmin käytetyt perustelut trofeemetsästykselle ovat luonnon- ja villieläinkantojen suojelu, toiminnan laillisuus, metsästysperinne, toiminnan merkitys paikalliselle väestölle ja kansantaloudelle sekä rikollisen metsästyksen vähentäminen. Näihin osa-alueisiin liittyvät väitteet pitävät kuitenkin harvoin paikkaansa. Siksi tiedonhankinta on keskeinen asia, josta kannattaa lähteä liikkeelle trofeemetsästyksen kitkemiseksi.

Luonnon- ja villieläinkantojen suojelu

 

Yleisin ja tuottavin metsästysmuoto Etelä-Afrikassa on trofeemetsästys, jota harrastavat pääasiassa ulkomaalaiset. Useimmiten trofeemetsästys tarkoittaa ihmisen kasvattamia ja vankeudessa eläneiden villieläinten ampumista aidatulla yksityisalueella. Tätä edes asiakas, eli metsästäjä, ei välttämättä tiedä, sillä aidatut alueet voivat olla laajoja.

Jos tila käyttää nimikettä Game Reserve se ei välttämättä tarkoita, että tilalla ei harrasteta trofeemetsästystä, vaikka nimike liittyykin luonnonsuojeluun. Ainoastaan kansallispuistoissa (National Park) metsästys on aina kiellettyä, vaikka niissäkin voi esiintyä salametsästystä. Etelä-Afrikan maaperästä kuitenkin vain 6,8 % on kansallisesti suojeltua aluetta.

Sellainen tila, joka käyttää nimikettä sanctuary, eli on eläinten turvapaikka, mutta jossa eläimet lisääntyvät tai eläimiä jalostetaan ja myydään, ei ole asiallinen turvapaikka.

Kaikissa todellisissa luonnonsuojeluohjelmissa vältetään vuorovaikutusta eläinten kanssa niin pitkälle kuin mahdollista, jotta eläimet eivät tottuisi ihmiseen. Ihmisen läheisyys on luonnollisesti hyvin epämiellyttävää villieläimelle.

Erityisesti leijonien kohdalla Etelä-Afrikan villieläinkanta ei myöskään kaipaa muita toimenpiteitä kuin niiden elinympäristön turvaamisen ja rauhaan jättämisen.

Luonnosta varastetaan villieläimiä huutokauppamarkkinoille, jotta tiloilla olevista eläinkannoista ei tule liian sisäsiittoisia. Oikeiden villieläinten metsästykseen keskittyvä liiketoiminta on kasvussa, koska niin kutsuttu canned hunting ja siihen liittyvä liiketoiminta on saanut negatiivista huomiota. Trofeemetsästyksellä ei villieläinkantoja suojella.

Ihmisen jalostamilla tai hoivaamilla villieläimillä ei ole mitään luonnonsuojelullista arvoa. Se on julmaa liiketoimintaa, jonka seuraamukset luonnolle ja villieläinkannoille voivat olla ennen arvaamattomia.

Trofeemetsästyksen laillisuus ei sitä oikeuta

 

Trofeemetsästys on laillista Etelä-Afrikassa. Se on kiellettyä ainoastaan Ugandassa, Ruandassa ja Zambiassa. Laillisuus ei kuitenkaan tee toiminnasta eettisesti kestävää. Tappamiselle huvin tai jännityksen vuoksi ei ole moraalista perustetta.

Trofeemetsästystä on mahdotonta saada loppumaan Etelä-Afrikasta käsin, koska asiakkaat ovat pääasiassa ulkomaalaisia. Jos metsästäjät eivät voi viedä metsästysmuistoaan omaan maahansa, trofeemetsästys luultavasti vähenee merkittävästi tai jopa loppuu kokonaan. Siksi trofeiden tuontikielto on vahva väline ongelman ratkaisussa.

Perinteinen metsästys ja salametsästys

 

Perinteinen metsästys perustuu ravinnon hankintaan ja ainoastaan sen verran kuin sitä ravintona tarvitaan. Vertailukohteena voi käyttää sitä, että Etelä-Afrikan maaseudulla ei ole tavatonta, että yksi perheyhteisö syö vuodessa yhden vuohen tai naudan.

Laillinen trofeemetsästys ei ole vähentänyt laitonta salametsästystä, vaan se on päinvastoin lisääntynyt kaikissa metsästysmuodoissa. Ulkomaalaisten harrastamalla trofeemetsästyksellä ei voi hallita laitonta salametsästystä, sillä salametsästys ja luukauppa kytkeytyvät läheisesti myös trofeemetsästykseen.

Metsästyksen merkitys köyhälle väestölle

 

Vuonna 2012 yhdeksäntuhatta ulkomaalaista metsästäjää vieraili Etelä-Afrikassa jättäen jälkeensä noin 126 miljoonaa USA:n dollaria. Trofeemetsästys ja siihen liittyvä muu toiminta on hyvin tuottavaa ja ammattimaista liiketoimintaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että siitä hyötyisi kansantalous tai köyhä paikallisväestö –puhumattakaan villieläimistä tai luonnosta.

Afrikan leijonakoalitionin (The African Lion Coalition) vuonna 2013 teettämä tutkimus osoitti, että trofeemetsästys tuotti parhaimmillaan prosentin bruttokansantuotteesta ja sen osuus turismin tuottamasta liikevaihdosta oli vain vajaat kaksi prosenttia.

Liiketoiminnan tuotoista vain alle kolme prosenttia menee paikallisille yhteisöille. Trofeemetsästyksestä hyötyvät paikalliset tilalliset, ei yhteisö kokonaisuudessaan. Vaarana on myös, että liiketoiminta leviää muihin Afrikan maihin. Tästä on jo merkkejä Zimbabwessa, Mosambikissa ja Namibiassa.

Mitä muuta voit tehdä?

 

– Tule mukaan tai tue Trofeeton EU -työryhmän toimintaa.

– Ole yhteydessä päättäjiin omassa maassasi ja EU:ssa.

– Ota julkisesti kantaa trofeemetsästykseen.

– Puhu asiasta ihmisten kanssa ja kerro miksi myös meidän suomalaisten pitää vaatia trofeiden tuontikieltoa.

– Puhu nuorten kanssa ja kerro hoivamatkailusta sekä miten voi varmistua siitä, ettei osallistu julmaan liiketoimintaan.

– Keskustele asiasta metsästäjien kanssa. Tämä on työ, jota luulisi jokaisen suomalaisen metsästäjän tukevan.

– Keskustele asiasta myös matkatoimistojen kanssa. Älä tyydy siihen, että saat vastaukseksi, että heillä on paikallinen, joka tarkastaa kohteet. Pyydä tarkennuksia perustuen esimerkiksi ylläoleviin tietoihin.

– Jos tiedossasi on seura, järjestö tai matkatoimisto, joka järjestää trofeemetsästys- ja/tai hoivamatkoja, jaa tietosi kanssamme!